Kah, jo keskiviikko!

Ällistyttää, että päivät menevät näin nopeasti. Ja työviikot. Eka jakso on kohta taputeltu. JA kohta on joulu!

No ei nyt sentään mennä asioiden edelle.

Tuntuu mukavalta. Opiskelijaryhmät on hanskassa, kotiarki on niin sujuvaa kuin voi olla ja kuntosaliharjoittelukin on alkanut maistua tosi hyvältä. Olen käynyt nyt  kolme kertaa viikossa hikoilemassa Lady Linella pelkästään kuntosalin puolella. Jumppiin en ole vielä koskenut. Tavoitteenani on saada kroppaan kiinteyttä ja energiaa tulevaan pimeään syksyyn. Syöminen pitäisi vaan saada kuriin. Tiedän, että siihen pitää keskittyä enemmän, kosak tuo liikunta alkaa nyt olla mallillaan.



Viikon ihmettelyn aihe. Miksi rakentaa ovi, jos siinä lukee isolla "Älä avaa tätä ovea!"...

Maa-aa-nantai (laulaisi Pauli Hanhiniemi)

...ja sen huomaa. Aamu ennen töihin lähtöä sujui maanantaiaamuksi yllättävänkin sujuvasti. Kaikki sujuu, jos edellisenä iltana älyää laittaa aamun vaatteet ja lapsen pk-tarvikkeet valmiiksi laukkuun. Jos ei, niin aamu on tuhoontuomittu. Hyvin meni nyt.

Kunnes tulin töihin. Jonne ei päässyt. Puomit oli laitettu kaikkialle. Mietin jo, että YT-neuvottelut on polkaistu käyntiin rankemmalla kädellä. Tai sitten että onko varmasti maanantai. Työmaan liepeillä on ilmeisesti jotkut urheilukisat, joista ei ole kyllä infottu missään. Liikennesääntöjä rikkomalla pääsin parkkeeraamaan autoni normipaikalle.

Reippaana syöksyin heti työn touhuun ja kopioimaan päivän tehtävät opiskelijoille. Kopiokone kieltäytyi tulostamasta. Korjasin asian, ja mietin, että lähtisinkö sittenkin vaan kotiin, koska tämä ei lupaa hyvää. Ei kahta ilman kolmatta. No, se kolmas tuli kun vahtimestari ilmoitti, että hissit eivät toimi, koska kellarissa on vettä. Noh, onneksi tänään ei tarvitse opettaa 5. kerroksessa...


Ehkä loppupäivä sujuu moitteettomasti.

Lukuvuoden 5. päivä

Ja satoi taukoamatta koko päivän. Kumisaappaat ja Lady Domina-tyylinen sadetakkini tulivat hyvään tarpeeseen. Harvoin ihan sadetakkia tarvitsee, mutta tänään olin siitä todella iloinen. Kampauskin säilyi yhtä likaisena kuin kotoa lähtiessä. Nuttura oli ehkä iltapäivällä vähän vinossa.

Tänään en eksynyt, unohtanut kesken kaiken missä luokassa opetan tai etsinyt puolihysteerisenä työavaimiani. Josko tämä alkaisi tästä sujua...

Kävin myös salilla. Tiistaina olin ekaa kertaa sitten maaliskuun ja sen kyllä huomasi. En muistanut yhtään mitään. Kyseinen sali on laitteistoltaan aika hifistinen, joten olin melkein että antaa olla koko treenit kun en saa yhtäkään laitetta toimimaan (toimivat muistitikun tyyppisellä ratkaisulla), mutta onneksi kysyin neuvoa. Tänään meni jo paljon paremmin, sain suoritettua koko ohjelman melkein loppuun. Vähän huijasin lopun crosstrainerissa, oli muka kiire, mutta oikeasti mun kunto loppui kesken...

Tiistai -lukuvuoden 4. päivä

Aamu alkoi loistavasti -kunnes tulin töihin. Avaimet oli hukassa. Onneksi ne olivat olleet tallessa koko yön luokassa lukkojen takana.

Lukuvuosi on lähtenyt sujuvasti käyntiin. Vielä yksi uusi ryhmä tänään ja sitten olen tavannut kaikki ekan jakson opiskelijat (ne, jotka ovat olleet paikalla). Kivoja ryhmiä, eikä kovin isoja.

Muutoksen tuulet ne eivät vaan tyynny; eilen ilmoitettiin, että YT-neuvotteluja jatketaan ja henkilöstöinfo siitä on parin viikon päästä. Oppilaspaikkoja vähennetään ja sitä myötä myös joitakin aloja varmasti ajetaan alas. Eli osa meistä voi jäädä ilman töitä. Muutoksia on vähän jokaisen työelämässä täällä meillä. Minä vaihdoin mahtavasta työhuoneesta toiseen. Onneksi ihmiset ovat tässä uudessakin huoneessa kivoja ja rentoja. Muuttolaatikot on edelleen purkamatta, mutta niissä on paljon sellaista, mitä en varmasti ikinä edes tarvitse. Ei vaan malttanut muutossa luopua ihan kaikesta. Vaikka olisi kannattanut.

Maaliskuun aurinko

Tässä maaliskuun laskeva aurinko Tammelassa, Kanta-Hämeessä. Olin talvilomalla siellä ja hiihdin lähipelloilla :)

Maaa-aanatai

Tiedättehän kun joskus on päiviä, jolloin kaikki luistaa. Sitten taas on niitä, jolloin mikään ei onnistu, ja heti aamulla huomaa päivän vaihtavan väärälle kaistalle.

No tämä ei ole niitä päiviä. Viime yönä nukuin huonosti, yskitti eikä ollut Mynthon- pastilleja, jotka auttavat kurkun kutinaan. Puoliteholla olen toiminut, mutta silti on ollut mukava työpäivä. Jakson viimeinen viikko on käsillä ja tunneilla on kyse lähinnä loppuverryttelystä. Ajatukset ovat jo suurimmaksi osaksi uudessa jaksossa, suunnittelutyö on aloitettava nyt.

Olipas pöljä kirjoitus, mutta näitäkin tänne jää.

Työtä, työtä, työtä tehdään, jotta, jotta leipää syödään...

Kouluvuoden viimeinen jakso on alkanut eikä työmäärä näy helpottavan ennen kuin toukokuun viimeisellä viikolla. Onhan se hyvä että on töitä, mutta tällä hetkellä tuntuu siltä, että töitä on liikaa. Pää on sekaisin ja täynnä menneen jakson asioita ja alkaneen jakson asioita.

Onneksi terveyttä on. Tautinen talvi on takana ja toivottavasti pysyy!

Lumitilanne on edelleen riittävä, mutta eilen illalla ja yöllä on satanut vettä, joten se auttanee asiaa.

Se on perjantai ja remontti alkaa todenteolla maanantaina. Viikonlopun aikana pitäisi purkaa tietokonepöytä kaatopaikallevientiä varten ja tyhjentää eteisen naulakko takeista, pipoista, kaulahuiveista, sateenvarjoista, leijoista (kyllä. yksi.) ja kengistä...

Se ollee kuitenkin sen arvoista eli saamme uudet putket ja uuden kylpyhuoneen. Pitäisi vain ehtiä kaakelikauppaan etsimään jotain kivoja kaakeleita yhdeksi "raidaksi" ja pyyhekoukut. Muoviset standardit ei kiinnosta. Peruspaketti tulee siis valmiina, mutta jotakin omannäköistä pitää lisätä mausteeksi.

Pe-pe-pe-perjantai

Viikon paras päivä! Työviikko takana, voi ajatella välillä muita asioita (kuten pyykinpesua). Tänään on myös saunavuoro, joka on tullut tosi tärkeäksi.

Ainut asia, joka viikonlopun tulossa ahdistaa on ruokapolitiikka. Mitä ruoaksi? Perjantaina sen pitää olla helposti ja mielellään saunavuoron aikana valmistuvaa. Lauantaina voikin sitten käyttää enemmän aikaa ruoanlaittoon ja sunnuntaina syödään yleensä lihaa. Ruoan pitää maistua myös lapselle, olla suhteellisen edullista ja terveellistäkin sekä olla tosi, tosi hyvää. Ja sellaista, jota ei olla syöty ihan eilen. Paineita paineita...

Nuhaa pukkaa vähän edelleen, mutta eilinen Zumba-kokeiluni taisi säikäyttää siitä suurimman osan. Tuli hiki ja kunto riitti LÄHES koko ajan. Vauhtia ja askeleita oli kuitenkin liikaa eli ei ole mun juttu. Tai sitten täytyy antaa tälle toinen mahdollisuus.

Putkiremontin aloitus lähestyy. Ensi viikolla on info ja 1.2 pärähtää pora käyntiin... :(

Auringonpaistetta ja nuhanpoikanen

Olen kyllästynyt tammikuuhun ja vähän myös jo talveen. Arkikin tuntuu -no, arjelta. Mikään ei ole huonosti, mutta jotenkin kaipaisi jotakin. Painonhallintaviikot jatkuvat edelleen ja ehkä sekin vähän tympii. Tosin tänään olen menossa elämäni ekalle Zumba- tunnille. Näenpä nyt itse sen "ihmeen", jota kaikki hehkuttavat ja josta kaikki puhuvat.

Kävin fiilistelemässä Mukkulan rannassa ja tarkistamassa pulkkamäkitilanteen (tarkoitus olisi lauantaina tehdä perheretki sinne mäenlaskun merkeissä ja tietysti kaakaota termariin). Hyvältä näytti.

Olo on ollut tänään flunssainen. Työhuoneessa vetää niin, että jalkoja palelee koko ajan. Olen joka päivä istunut koneella tekemässä toimistohommia ja ehkä olen siinä saanut kylmää. SAKUstars- kisat lähestyvät ja kirjoituskilpailun tehtävien lähettäminen on alkanut. Vielä ei ole tullut yhtään työtä, mutta ainahan tämän tyyppisissä tapahtumissa vauhti kiihtyy loppua kohden. Olen saanut lyötyä lukkoon tapaamiset tuomariston kanssa. Tänään pähkäilin arviointikriteerejä ja yritin avata niitä itselleni. Myös simppelin arviointilomakkeen tekeminen on yllättävän haastavaa. Yritän jaksaa viikolle 10. Silloin on oltava kirjoitelmien ja runojen tulokset selvillä. Onneksi opetustunteja ei ole paljon, joten aikaa jää myös toimistohommiin.

Opiskelijat katsovat hääpukusivustoja, haluavat kuulemma pukeutua prinsessoiksi, mutta eivät mennä naimisiin...

Alkuräjähdys

...tai edes alkupöllähdys...

Päätin aloittaa blogin pitämisen jo puolisen vuotta sitten. Miksi sitten pääsen itse asiaan vasta nyt? Olen miettinyt blogilleni aihepiiriä ja nimeä. Vieläkään en ole nimeen tyytyväinen, mutta kaipa sitä voi muuttaa myöhemmin jos siltä tuntuu. Aihepiirikin on vielä mysteeri...

Olen siis blogimaailmassa aivan aloittelija. En ole edes seurannut kovin montaa blogia tai ollut hirveän kiinnostunut tällaisen pitämisestä. Nyt ajattelin kuitenkin siirtyä nykyaikaan. Yksi syy on myös se, että työssäni ohjaan blogien tekoa. Onhan se pirun noloa, jos ohjaajalla ei ole yhtään käytännön kokemusta. Toisaalta bloggarit ovat itse niin taitavia, että oppiminen tapahtuu useasti toisin päin kuin on tarkoitettu...

Lähden matkaan avoimin mielin ja katson mitä matkan varrella tapahtuu.

Kovin täyspäistä blogia en tästä ajatellut eli blogi olkoon emäntänsä näköinen.

Zee You!