Kah, jo keskiviikko!

Ällistyttää, että päivät menevät näin nopeasti. Ja työviikot. Eka jakso on kohta taputeltu. JA kohta on joulu!

No ei nyt sentään mennä asioiden edelle.

Tuntuu mukavalta. Opiskelijaryhmät on hanskassa, kotiarki on niin sujuvaa kuin voi olla ja kuntosaliharjoittelukin on alkanut maistua tosi hyvältä. Olen käynyt nyt  kolme kertaa viikossa hikoilemassa Lady Linella pelkästään kuntosalin puolella. Jumppiin en ole vielä koskenut. Tavoitteenani on saada kroppaan kiinteyttä ja energiaa tulevaan pimeään syksyyn. Syöminen pitäisi vaan saada kuriin. Tiedän, että siihen pitää keskittyä enemmän, kosak tuo liikunta alkaa nyt olla mallillaan.



Viikon ihmettelyn aihe. Miksi rakentaa ovi, jos siinä lukee isolla "Älä avaa tätä ovea!"...

Maa-aa-nantai (laulaisi Pauli Hanhiniemi)

...ja sen huomaa. Aamu ennen töihin lähtöä sujui maanantaiaamuksi yllättävänkin sujuvasti. Kaikki sujuu, jos edellisenä iltana älyää laittaa aamun vaatteet ja lapsen pk-tarvikkeet valmiiksi laukkuun. Jos ei, niin aamu on tuhoontuomittu. Hyvin meni nyt.

Kunnes tulin töihin. Jonne ei päässyt. Puomit oli laitettu kaikkialle. Mietin jo, että YT-neuvottelut on polkaistu käyntiin rankemmalla kädellä. Tai sitten että onko varmasti maanantai. Työmaan liepeillä on ilmeisesti jotkut urheilukisat, joista ei ole kyllä infottu missään. Liikennesääntöjä rikkomalla pääsin parkkeeraamaan autoni normipaikalle.

Reippaana syöksyin heti työn touhuun ja kopioimaan päivän tehtävät opiskelijoille. Kopiokone kieltäytyi tulostamasta. Korjasin asian, ja mietin, että lähtisinkö sittenkin vaan kotiin, koska tämä ei lupaa hyvää. Ei kahta ilman kolmatta. No, se kolmas tuli kun vahtimestari ilmoitti, että hissit eivät toimi, koska kellarissa on vettä. Noh, onneksi tänään ei tarvitse opettaa 5. kerroksessa...


Ehkä loppupäivä sujuu moitteettomasti.

Lukuvuoden 5. päivä

Ja satoi taukoamatta koko päivän. Kumisaappaat ja Lady Domina-tyylinen sadetakkini tulivat hyvään tarpeeseen. Harvoin ihan sadetakkia tarvitsee, mutta tänään olin siitä todella iloinen. Kampauskin säilyi yhtä likaisena kuin kotoa lähtiessä. Nuttura oli ehkä iltapäivällä vähän vinossa.

Tänään en eksynyt, unohtanut kesken kaiken missä luokassa opetan tai etsinyt puolihysteerisenä työavaimiani. Josko tämä alkaisi tästä sujua...

Kävin myös salilla. Tiistaina olin ekaa kertaa sitten maaliskuun ja sen kyllä huomasi. En muistanut yhtään mitään. Kyseinen sali on laitteistoltaan aika hifistinen, joten olin melkein että antaa olla koko treenit kun en saa yhtäkään laitetta toimimaan (toimivat muistitikun tyyppisellä ratkaisulla), mutta onneksi kysyin neuvoa. Tänään meni jo paljon paremmin, sain suoritettua koko ohjelman melkein loppuun. Vähän huijasin lopun crosstrainerissa, oli muka kiire, mutta oikeasti mun kunto loppui kesken...

Tiistai -lukuvuoden 4. päivä

Aamu alkoi loistavasti -kunnes tulin töihin. Avaimet oli hukassa. Onneksi ne olivat olleet tallessa koko yön luokassa lukkojen takana.

Lukuvuosi on lähtenyt sujuvasti käyntiin. Vielä yksi uusi ryhmä tänään ja sitten olen tavannut kaikki ekan jakson opiskelijat (ne, jotka ovat olleet paikalla). Kivoja ryhmiä, eikä kovin isoja.

Muutoksen tuulet ne eivät vaan tyynny; eilen ilmoitettiin, että YT-neuvotteluja jatketaan ja henkilöstöinfo siitä on parin viikon päästä. Oppilaspaikkoja vähennetään ja sitä myötä myös joitakin aloja varmasti ajetaan alas. Eli osa meistä voi jäädä ilman töitä. Muutoksia on vähän jokaisen työelämässä täällä meillä. Minä vaihdoin mahtavasta työhuoneesta toiseen. Onneksi ihmiset ovat tässä uudessakin huoneessa kivoja ja rentoja. Muuttolaatikot on edelleen purkamatta, mutta niissä on paljon sellaista, mitä en varmasti ikinä edes tarvitse. Ei vaan malttanut muutossa luopua ihan kaikesta. Vaikka olisi kannattanut.